Tiedätkö Kii, olin kuvitellut, että keskihuone olisi ollut jo valmis tähän päivään mennessä. Loin mielessäni tuosta huoneesta talon sydämen. Tilan, joka yhdistäisi kaikki muut huoneet ja jossa harmaa takka lämmittäisi juuri tällaisinä päivinä. Haaveilin metsän vihreistä nojatuoleista ja vaaleasta kirjahyllystä. Siihen piti laittaa kaikki runot. Seiniin maalasin okraa ja lattialle tammea. Pienelle pöydälle kuvittelin lempeää valoa antavan lampun. Seinänkin kaadoin ja annoin lämmön hehkua olohuoneeseen.
Kuluneet vuodet eivät ole antaneet meille paljonkaan valinnan mahdollisuuksia. Arki on mennyt unelmien edelle. Mutta miksi sinun toimesi ovat niin laimeita? Miksi et etene? Mikä sinua pidättelee? Et voi enää olla paras. Osaatko sittenkään suostua siihen?
Luulen kannustaneeni sinua. Ehkä olen kuitenkin vain ollut hiljaa ja jättänyt sanomatta. Mieleni luomat sanat ovat vaativia, niillä täytyy olla tilaa. Minun sisäinen tilani alkaa pian olla täynnä. Sanojen täytyy hengittää, muuten ne tukehtuvat ja minä tukehdun niiden mukana.
Milloin teemme päätöksiä tulevasta?
tulpa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti