tiistai 9. tammikuuta 2007

Terve Vesku!

En ole varma, miten sinua pitäisi lähestyä. Pitäisikö sinua puhutella rennosti, äijämäisesti vai herkästi. Olet niin monta ja monessa kuitenkin läsnä itsenäsi.

Kuulokkeistani kuuluu sinun riemuinen joululaulusi jylhästi laulettuna. Poikani naureskelivat äänenkäytöllesi, enkä enää halua kuunnella tätä levyäsi stereoista. Haluan sinun laulusi vain minun korviini, jolloin voin antaa omien tunteitteni olla läsnä ilman nuorten miesten hilpeää leikinlaskua. Minulle äänessäsi kuuluu hilpeys, ilo, kokemus, suru, haikeus, kaipuu, luopuminen, nautinto, lepo. Sinulla on ihmisen kokoinen ääni.

Ja sinun kasvosi ovat niin jylhän hauraat! Katselin sinua tänään kolmannen kerran Vernerin roolissa. Liikutuin - taas. Miten pienillä vivahteilla loit ihmiseen osuvan tunteen. "Tämä on niin romanttista!", sanoi 13-vuotias toisen kulttuurin poika, nähtyään sinun roolisuorituksesi. Minä näin sinun kasvoissasi avaruudet ja sielun.

Harvoin olen toivonut, että voisin tutustua johonkin julkisuuden henkilöön, mutta sinä olet poikkeus. Sinun viisaudestasi kaipasin tavoittaa pienen hipaisun.

sinun

tulpa

Ei kommentteja: