Minä herätin minut!
Yhtäkkiä minä olin taas siinä. Unen läpi tunsin läsnäoloni ja havahduin lähemmäksi päivän tietoisuutta. Tunsin itseni heti. Miten olinkaan kaivannut minua!
Kaikki oli niin selvää, tämä on todellinen minä. Se harmaa ja nuutunut ei ole totta. Minun ei kuulu näkyä huurteisesta kylpyhuoneen peilistä vaan hyvin kiillotetusta kuvastimesta, jossa on kauniit kehykset. Ja siinä minä olin, kirkkaana ja tuttuna. Koko makuuhuone on täynnä valoa.
Herätin Kiin, kaivauduin hänen kehonsa lämpöön ja kuiskin, että kipu on poissa. Uskotko minua? Melkein vuosi on kulunut kivun huuruissa ja nyt sitä ei enää ole! Puhu minulle! Haluan jakaa tämän hetken.
Ensimmäinen annos morfiinia ja voin unohtaa ehkä-lauseet – tämä aiheuttaa riippuvuutta! Haluan tavata itseni uudestaan. Haluan uskaltaa suunnitella tulevaa ja toteuttaa haaveitani. En välitä siitä, että minä olen vain kemiaa. Mitä muuta olisin?
Kun Kii nukahti, jatkoin kalenterin täyttämistä mielessäni. Enää tuleva ei tuntunut ahtaalta ja harmaalta vaan oli täynnä mielenkiintoa ja viehätystä. Saanko jo nousta sängystä? On niin paljon tehtävää.
tulpa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti