tiistai 9. tammikuuta 2007

Hei Agnetha,

mikä klangi sinun äänessäsi onkaan! Niinkuin haju voi kutsua puoleensa ja saada alitajunnan värähtämään, niin on sinun äänesi ollut minulle innoste, joka saa mielen terävämmäksi. Kun jouduit luovuttamaan kaiken voittajallesi tai kiitit musiikista, niin minä lauloin äänettömästi mukana. Tiedäthän, miten sävelet soivat pään sisällä ja äänihuulet aukeavat, ilman että muut huomaavat.

Tyttönä pidin kaikesta, mitä teitte. En voinut kuvitellakaan muunlaisia sävelkulkuja koskettimiin tai torviin. Taustalaulut olivat juuri sitä mitä pitikin, enkä edes osannut kummastella taustalla laulavien miesten lapsellista "shuppiduidaa" - hupsua.

Tietysti aika muuttaa meistä jokaista ja tänään kuuntelen joitakin tuotoksianne huvittuneena. Silti jokin osa minusta on tavallista onnellisempi, kun saan kuulla sinun äänesi soinnin. Ehkä äänesi avaa portin menneeseen, jolloin musiikki oli reitti suloisiin unelmiin tai haikeisiin kaipuun ja menetyksen tunteisiin.

Tänään nuo tunnot eivät ole enää pelkästään haaveiltuja. Tämän päivän todellisuutta eläessäni, musiikkinne palauttamat tunnot saavat hymähtämään - miten pehmeää ja viatonta olivatkaan nuoret kipuilut!

sinun

tulpa

Ei kommentteja: